Tänään täyttävät Pelan ja Rytin lapsukaiset kaksi viikkoa.
Kuinka paljon tapahtuukaan asioita pienen länderilapsen elämässä toisella viikolla.
Pennut ovat kasvaneet kovasti ja paino noussut kaikilla tosi huimasti. Todella reipasta porukkaa pyörii pitkin pentulaatikkoa ja jo hiukan ulkopuolellakin. Vaalea tyttö on sitä mieltä, että haluaa nähdä enemmän ja onkin pari kertaa tullut laatikosta reunan yli.
Äidin ruoka, jonka mamma nauttii vielä välillä pesässään herättää pennuissa kiinnostusta. Mustat nökönenät tunnustelevat hajua hetken ja sitten suunnistetaan horjuen, mutta päättäväisesti norkoilemaan, josko äidiltä jotain putoaisi. Toistaiseksi Pelaäiti on itse syönyt kaiken antaen pentusten tyytä maitoonsa ja emonmaitovastikkeeseen, jota meikeläinen vielä pullosta pienille antaa emoa hiukan säästääkseen. Ehkäpä ensi viikolla tulee hiukan muutosta ruokavalioon kun aletaan kokeilemaan ihan oikeita pöperöitä.
Tämän viikon parhaita tapahtumia on ollut pentujen silmien avautuminen. Taitaa olla Ryti-isältä ja isoisä Aickolta peritty tummat nappisilmät kaikilla . Pikkupoika, joka ei enää ole niin pikkuinen, avasi jo keskiviikkona silmänsä, ottaen varaslähtöä sisaruksiinsa. Eilen olivatkin jo kaikkien silmät auki.
Malla ja Jukka kävivät pentuja ja miniäänsä Pelaa katsomassa eilen, juu ja tietty mamman Gabrielmussukkaa myös. Aika kului kuten minullakin pentulaatikon vieressä istuen ja pikkuisia katsellen. Aina on sama juttu kun on jossakin pentuja, niitä ei millään malttaisi jättää vaan voisi istua tuntitolkulla katsomassa ja nuuskuttelemassa vauveleita.
Naapurit, jotka ulkoiluttivat koiriani alkutalvesta jalkani ollessa paketissa, ovat kivasti ottaneet Gabrielin lenkeillensä mukaan. Nuoriherra onkin ollut hiukan turhautunut sisällä olemiseen vaikka onkin leikitty ja pelattu kaikenlaista.
Gabrielilla olikin talviturkin poisheitto ohjelmassa viikolla. Hämmästyin kuinka söpö pikkujätkä olikaan nyppimisen jälkeen ja kuinka ruskea väri taas hienosti syveni. Tosin harmittaa hiukan kun jäppinen ei enää näytä ilveksenpennun ja oskukoiran sekoitukselta. Kaipa se on minunkin jo myönnettävä ettei se ole enää pentu vaan iiiisoooo nuoriherra.
Nyt pitänee lähteä panemaan toinen koneellinen pestyjä karvoja ja peittoja tältä päivältä kuivumaan, jotta pennuille taas löytyy puhdasta alle, päälle ja sinne sun tänne. Seuraava homma onkin jo tutuksi tullut maitopullon lämmitys.
Mukavaa viikonlopunjatkoa kaikille täältä lastentarhasta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti