KASVUA KEHITYSTÄ JA KONTAKTEJA

Kaikki pennut tulossa auttamaan Annemammaa siivouksessa.
Pela tulossa hillitsemään villikoita

Agilitykoulutus aloitettu. Puomilla Lyyli (kukas muukaan) ja Prinsessa.

Sidukka haluaa myös mukaan.....................

Sidukka ottaa päikkärit, puomilla kuinkas muuten...............

Isoveli Gabriel huokaisee helpotuksesta, pennut jälleen aidan takana
Huomatkaa upea pinkki sänky, joka on Mallan ja Jukan Carolinan

peruja!!!!!!

Lyyli ei väistä. Tää on mun puomini!!!

Kaksi viikkoa on vierähtänyt viimeisestä merkinnästä. Hyi minua

laiskimusta!!!

Päivät ovat kuluneet niin nopeasti ettei perässä meinaa pysyä, josko

ei pentujenkaan. Pikku vintiöt ovat ikäänkuin jokapaikassa yhtäaikaa.

Tänään meillä onkin kuusi viikkoa täynnä tätä elämän opetelua.

Kaikki on sujunut hyvin ja pennut ovat kasvaneet ja kehittyneet

huimaa vauhtia.

Hampaat ovat puhjenneet ja tottapuhuen sisarusten pureminen

minun varpaideni lisäksi on niiiiiiin hurjan hauskaa...............

Ulkoilemaan on päästy muutaman kerran, sillä uskokaa tai

älkää, niin meillä on vielä talvi täällä savossa. Lumi on aikapaljon

sulanut, mutta kovat ja koleat tuulet ovat vähentäneet ulkoilukertoja.

Muistan kuvitelleeni, miten nautin aurinkoisesta ja lämpöisestä

keväästä pentujen kanssa pihalla. No ehkä juhannuksena on jo

lämpöisempää......................

No on meillä harrastettu syömistä, nukkumista, leikkimistä ja

aloitettu agilitytreenit Vahvaselän Jukan lainaamalla puomilla

ja Ikeasta ostetulla putkella, joka tosin oli tarkoitettu kissoille,

mutta en sitä ole pennuille kertonut.

Puomi on ollutkin suosittu. Onneksi eivät sinne kaikki ole kerralla

vielä yrittäneet, vaikka harjoitusvuoroista onkin käyty pentujen

välillä keskusteluja. Vauhtia pennuilla ainakin riittää kuten

Ryti-isälläkin ja luultavasti jälkikasvulla on yhtä hauskaakin.

Vieraita on käynyt ihastelemassa pentuja, ja ne ovatkin

kiertäneet sylistä syliin. No aika ihkujahan nuo ovatkin, vaikka olen

puolueellinen omia pentujani kehumaankin. Pikkupossutkin ovat

syötävän suloisia. Lyyli varsinkin on hurmannut kävijät omalla

mainiolla persoonallaan. Tiistaina onkin tulossa viereisestä

esikoulusta tulossa lapsia pentuja leikittämään.

On jännää miten länderi-ihmiset ovat rotu-uskollisia. Muutamat

pennuista lähtevätkin koteihin, joissa on tai on jo ollut länderi. Kaksi

tytöistä lähtee saman perheen jäsenille. Heillä onkin jo yksi Pelan

8-vuotias isosisko onnellisen tietämättömänä vielä tulevista

pikkuriiviöistä.

Ensiviikon keskiviikkona matkaammekin koko revohkan kanssa

Lappeenrantaan tapaamaan eläinlääkäritätiä. Lappeenrantaan

siksi, ettei Mikkelissä ole laillistettua lekuria, joka tekisi silmä-

tutkimuksia. Pikkuiset sirutetaan ja tutkitaan samalla nenusta

hännänpäähän asti.

Niin tuosta pääsiäisestä senverran, että kävimme Lappeenrannan

näyttelyssä Gabrielin kanssa vain kuullaksemme että poika on

koomisen näköinen, Tottapuhuen taisin nyppiä sen liian

myöhään.

Tässä vielä oikein lämpöiset onnittelut sijoitustytölleni Analle,

joka ainoana sai erinomaisen ja näinollen sai sertin ja oli ROP.

Niin ja anteeksi vielä Sirun omistajalle Aulille, kun jouduit

pesemään Sirun ennen kehäänmenoa. Naistenmies Gabriel

taisi olla niin tohkeissaan. Ainakin Sirussa oli väriä hetken

aikaa enemmän.

Oli kyllä mukavaa pitkästä aikaa olla koiratapahtumassa

mukana, varsinkin kun missattiin jäppisen kanssa koko syksy

ja alkutalvi.

Pennuista vielä senverran, että jos joku hakee parasta

ystäväänsä isolla Y:llä tai reipasta kisakaveria, niin mahdollisesti

meiltä vielä ponteva pojanalku löytyisi, joten kilauta tänne

rohkeasti. Lyylejä kun ei valitettavasti kaikille riittänyt!!!

Vaan nyt kipaisen keittiöön pistämään pentujen huikopalan

valmiiksi ja vetäydymme yöpuulle käytyämme iltapisulla isojen

koirien kanssa.

PS: Meillä onkin kotona nykyään uusi sanonta " voihan Lyyli "

1. .