Sidukka ottaa päikkärit, puomilla kuinkas muuten...............
peruja!!!!!!
Lyyli ei väistä. Tää on mun puomini!!!
Kaksi viikkoa on vierähtänyt viimeisestä merkinnästä. Hyi minua
laiskimusta!!!
Päivät ovat kuluneet niin nopeasti ettei perässä meinaa pysyä, josko
ei pentujenkaan. Pikku vintiöt ovat ikäänkuin jokapaikassa yhtäaikaa.
Tänään meillä onkin kuusi viikkoa täynnä tätä elämän opetelua.
Kaikki on sujunut hyvin ja pennut ovat kasvaneet ja kehittyneet
huimaa vauhtia.
Hampaat ovat puhjenneet ja tottapuhuen sisarusten pureminen
minun varpaideni lisäksi on niiiiiiin hurjan hauskaa...............
Ulkoilemaan on päästy muutaman kerran, sillä uskokaa tai
älkää, niin meillä on vielä talvi täällä savossa. Lumi on aikapaljon
sulanut, mutta kovat ja koleat tuulet ovat vähentäneet ulkoilukertoja.
Muistan kuvitelleeni, miten nautin aurinkoisesta ja lämpöisestä
keväästä pentujen kanssa pihalla. No ehkä juhannuksena on jo
lämpöisempää......................
No on meillä harrastettu syömistä, nukkumista, leikkimistä ja
aloitettu agilitytreenit Vahvaselän Jukan lainaamalla puomilla
ja Ikeasta ostetulla putkella, joka tosin oli tarkoitettu kissoille,
mutta en sitä ole pennuille kertonut.
Puomi on ollutkin suosittu. Onneksi eivät sinne kaikki ole kerralla
vielä yrittäneet, vaikka harjoitusvuoroista onkin käyty pentujen
välillä keskusteluja. Vauhtia pennuilla ainakin riittää kuten
Ryti-isälläkin ja luultavasti jälkikasvulla on yhtä hauskaakin.
Vieraita on käynyt ihastelemassa pentuja, ja ne ovatkin
kiertäneet sylistä syliin. No aika ihkujahan nuo ovatkin, vaikka olen
puolueellinen omia pentujani kehumaankin. Pikkupossutkin ovat
syötävän suloisia. Lyyli varsinkin on hurmannut kävijät omalla
mainiolla persoonallaan. Tiistaina onkin tulossa viereisestä
esikoulusta tulossa lapsia pentuja leikittämään.
On jännää miten länderi-ihmiset ovat rotu-uskollisia. Muutamat
pennuista lähtevätkin koteihin, joissa on tai on jo ollut länderi. Kaksi
tytöistä lähtee saman perheen jäsenille. Heillä onkin jo yksi Pelan
8-vuotias isosisko onnellisen tietämättömänä vielä tulevista
pikkuriiviöistä.
Ensiviikon keskiviikkona matkaammekin koko revohkan kanssa
Lappeenrantaan tapaamaan eläinlääkäritätiä. Lappeenrantaan
siksi, ettei Mikkelissä ole laillistettua lekuria, joka tekisi silmä-
tutkimuksia. Pikkuiset sirutetaan ja tutkitaan samalla nenusta
hännänpäähän asti.
Niin tuosta pääsiäisestä senverran, että kävimme Lappeenrannan
näyttelyssä Gabrielin kanssa vain kuullaksemme että poika on
koomisen näköinen, Tottapuhuen taisin nyppiä sen liian
myöhään.
Tässä vielä oikein lämpöiset onnittelut sijoitustytölleni Analle,
joka ainoana sai erinomaisen ja näinollen sai sertin ja oli ROP.
Niin ja anteeksi vielä Sirun omistajalle Aulille, kun jouduit
pesemään Sirun ennen kehäänmenoa. Naistenmies Gabriel
taisi olla niin tohkeissaan. Ainakin Sirussa oli väriä hetken
aikaa enemmän.
Oli kyllä mukavaa pitkästä aikaa olla koiratapahtumassa
mukana, varsinkin kun missattiin jäppisen kanssa koko syksy
ja alkutalvi.
Pennuista vielä senverran, että jos joku hakee parasta
ystäväänsä isolla Y:llä tai reipasta kisakaveria, niin mahdollisesti
meiltä vielä ponteva pojanalku löytyisi, joten kilauta tänne
rohkeasti. Lyylejä kun ei valitettavasti kaikille riittänyt!!!
Vaan nyt kipaisen keittiöön pistämään pentujen huikopalan
valmiiksi ja vetäydymme yöpuulle käytyämme iltapisulla isojen
koirien kanssa.
PS: Meillä onkin kotona nykyään uusi sanonta " voihan Lyyli "
- .
-