NO VOIHAN................

Mitä ...........missä



Kone peijakas paloitteli edellisen jutun ihan hassusti!
Esikatselussa oli vielä ihan ok. Anteeksi ystävät ja kylänmiehet
ja tietty naisetkin.

KASVUA KEHITYSTÄ JA KONTAKTEJA

Kaikki pennut tulossa auttamaan Annemammaa siivouksessa.
Pela tulossa hillitsemään villikoita

Agilitykoulutus aloitettu. Puomilla Lyyli (kukas muukaan) ja Prinsessa.

Sidukka haluaa myös mukaan.....................

Sidukka ottaa päikkärit, puomilla kuinkas muuten...............

Isoveli Gabriel huokaisee helpotuksesta, pennut jälleen aidan takana
Huomatkaa upea pinkki sänky, joka on Mallan ja Jukan Carolinan

peruja!!!!!!

Lyyli ei väistä. Tää on mun puomini!!!

Kaksi viikkoa on vierähtänyt viimeisestä merkinnästä. Hyi minua

laiskimusta!!!

Päivät ovat kuluneet niin nopeasti ettei perässä meinaa pysyä, josko

ei pentujenkaan. Pikku vintiöt ovat ikäänkuin jokapaikassa yhtäaikaa.

Tänään meillä onkin kuusi viikkoa täynnä tätä elämän opetelua.

Kaikki on sujunut hyvin ja pennut ovat kasvaneet ja kehittyneet

huimaa vauhtia.

Hampaat ovat puhjenneet ja tottapuhuen sisarusten pureminen

minun varpaideni lisäksi on niiiiiiin hurjan hauskaa...............

Ulkoilemaan on päästy muutaman kerran, sillä uskokaa tai

älkää, niin meillä on vielä talvi täällä savossa. Lumi on aikapaljon

sulanut, mutta kovat ja koleat tuulet ovat vähentäneet ulkoilukertoja.

Muistan kuvitelleeni, miten nautin aurinkoisesta ja lämpöisestä

keväästä pentujen kanssa pihalla. No ehkä juhannuksena on jo

lämpöisempää......................

No on meillä harrastettu syömistä, nukkumista, leikkimistä ja

aloitettu agilitytreenit Vahvaselän Jukan lainaamalla puomilla

ja Ikeasta ostetulla putkella, joka tosin oli tarkoitettu kissoille,

mutta en sitä ole pennuille kertonut.

Puomi on ollutkin suosittu. Onneksi eivät sinne kaikki ole kerralla

vielä yrittäneet, vaikka harjoitusvuoroista onkin käyty pentujen

välillä keskusteluja. Vauhtia pennuilla ainakin riittää kuten

Ryti-isälläkin ja luultavasti jälkikasvulla on yhtä hauskaakin.

Vieraita on käynyt ihastelemassa pentuja, ja ne ovatkin

kiertäneet sylistä syliin. No aika ihkujahan nuo ovatkin, vaikka olen

puolueellinen omia pentujani kehumaankin. Pikkupossutkin ovat

syötävän suloisia. Lyyli varsinkin on hurmannut kävijät omalla

mainiolla persoonallaan. Tiistaina onkin tulossa viereisestä

esikoulusta tulossa lapsia pentuja leikittämään.

On jännää miten länderi-ihmiset ovat rotu-uskollisia. Muutamat

pennuista lähtevätkin koteihin, joissa on tai on jo ollut länderi. Kaksi

tytöistä lähtee saman perheen jäsenille. Heillä onkin jo yksi Pelan

8-vuotias isosisko onnellisen tietämättömänä vielä tulevista

pikkuriiviöistä.

Ensiviikon keskiviikkona matkaammekin koko revohkan kanssa

Lappeenrantaan tapaamaan eläinlääkäritätiä. Lappeenrantaan

siksi, ettei Mikkelissä ole laillistettua lekuria, joka tekisi silmä-

tutkimuksia. Pikkuiset sirutetaan ja tutkitaan samalla nenusta

hännänpäähän asti.

Niin tuosta pääsiäisestä senverran, että kävimme Lappeenrannan

näyttelyssä Gabrielin kanssa vain kuullaksemme että poika on

koomisen näköinen, Tottapuhuen taisin nyppiä sen liian

myöhään.

Tässä vielä oikein lämpöiset onnittelut sijoitustytölleni Analle,

joka ainoana sai erinomaisen ja näinollen sai sertin ja oli ROP.

Niin ja anteeksi vielä Sirun omistajalle Aulille, kun jouduit

pesemään Sirun ennen kehäänmenoa. Naistenmies Gabriel

taisi olla niin tohkeissaan. Ainakin Sirussa oli väriä hetken

aikaa enemmän.

Oli kyllä mukavaa pitkästä aikaa olla koiratapahtumassa

mukana, varsinkin kun missattiin jäppisen kanssa koko syksy

ja alkutalvi.

Pennuista vielä senverran, että jos joku hakee parasta

ystäväänsä isolla Y:llä tai reipasta kisakaveria, niin mahdollisesti

meiltä vielä ponteva pojanalku löytyisi, joten kilauta tänne

rohkeasti. Lyylejä kun ei valitettavasti kaikille riittänyt!!!

Vaan nyt kipaisen keittiöön pistämään pentujen huikopalan

valmiiksi ja vetäydymme yöpuulle käytyämme iltapisulla isojen

koirien kanssa.

PS: Meillä onkin kotona nykyään uusi sanonta " voihan Lyyli "

1. .

KASVUA, KEHITYSTÄ JA KONTAKTEJA

VIIKON VERRAN VANHEMPIA

Lyyli

Pela ja muutama nälkäinen lapsukainen

Maailmanmenoa ihmetellen

Mepä ollaankin just herätty

Äiti minulla on nälkä

Ensimmäinen jauheliha-ateria syötiin mallikkaasti



Näin se viikko kului taas eteenpäin ja pennut täyttivät eilen neljä viikkoa.

Tällä viikolla olikin paljon uutta opeteltavaa. Ensimmäiset kiinteät ateriat maistuivat hyvin pienille. Aloitimme vellillä ja puurolla, joista pennut eivät paljoa perustaneet. Siirryimme siis jauhelihaan, joka kostutetaan emonmaitovastikkeella tai Muksuvelleillä ja - puuroilla. Pentunappuloita menee mukavasti aamulla pehmeäksi turvotettuina nälkäisiin suihin.Eipä ole mammalle jäänyt paljoakaan lautaselta nuolemista, niin tarkkaan pennut ruoan syövät. Tänään opeteltiin piimänjuontia, joka ainakin pentujen mielestä oli hauskaa hommaa. Onneksi se oli Lyyli, pennuista vaalein, joka istui piimäkippoon. Raejuusto teki myös hyvin kauppansa.

Hiukan eilen kauppahallissa kummasteltiin kun sanoin ottavani neljä kiloa paistinjauhelihaa, josko sillä viikonlopun yli selviäisi. No halliin huomenna jälleen.................................

Pennut muuttivat makuuhuoneesta keskelle olohuonetta ottaen mukaansa pentulaatikon, jonka jatkoksi rakennettiin mukavankokoinen tarha . Tarhan saikin tosi näpsäkästi ja edullisesti tehtyä lehtikompostorin kehikoista ( säästyi noin 120 euroa ) Siellä on turvallista olla kun ovat ilman valvontaa. Toki rohkeimmat ovat jo seikkailleet vapaasti muuallakin asunnossa ja ainakin jääkapin löytäneet.

Suurin osa ajasta menee vielä nukkumiseen, mutta syömisen jälkeen on kiva riehua jo sisarusten kanssa. Lyyli ainakin on perinyt isältään ja isoisältään monta eri jutustelutyyliä.

Pehmolelut ja pallot saavat jo kovaa kyytiä ja piippalelut ovat tosi kiinnostavia, varsinkin possu. Toisten sisarusten nenät, tassut ja korvat ovat kuitenkin kaikkein mukavinta riepoteltavaa. Onneksi ei ole niitä hampaita vielä.

Meikeläinenkin on jo jättänyt pulloruokinnan vähemmälle. Iltamaito kuitenkin vielä on annettu jälkkäriksi ennen nukkumaanmenoa sekä tietty iltapäiväpullo tai oikeastaan useampikin sellainen.

Nyt aikaa viekin pyykinpesukoneen täyttö ja tyhjennys. Kolmesta jopa viiteen koneellista pyörähtää pyykkiä vuorokaudessa. Onnneksi noita karvoja ja peittoja ym. on reilunpuoleisesti vuosien varrella tullut kerättyä. Toki saatan vaihtaa liian usein kuivia karvoja, mutta onneksi tätä ei kestä loppuikää ja onhan se kivaa että lapsilla on kuivaa ja lämmintä. On se uskomatonta miten paljon pentusten peräpää tuottaa pissua vaikka ovatkin noin pieniä. Muut kotityöt jäävätkin hamaan tulevaisuuteen. Sitä tulee vain istuttua pentuja katselemassa ja niitä pusuteltua.

Pelamamma on päässyt jo ulkoilemaan kunnolla Gabrielin kanssa ja kyllä sitä menoa ihan mielellään katsoo. Aamuisin kun hanki vielä kestää ( siis meillä savossahan on vielä talvi ja lunta ihan reippaasti ), äiti ja poika ottavat kunnolla spurtteja. Gabrielista on tosi hauskaa juosta Pela kiinni ja kaataa äippä mukkelismakkelis hankeen. Toissapäivänä taisi mennä neljäkin kierrosta kerien ympäri äitiliini.

Nyt on viikonlopun aikana käynyt pentuihin tutustumassa monia ihmisiä. Tosi ylpeä olen edelleenkin, siitä miten kiltisti aikuiset koirat ovat käyttäytyneet ja miten hyvin Pela antaa pentuja katsella ja syliin ottaa. Tänään olisi Gabriel saanut uuden kodin kun se vei erään vierailijan sydämen, mutta eihän mussukka Annemamman luota lähde. Hymy ja pärskintä ovat olleet pojalla herkässä, kun sitä on rapsuttu korvan takaa.

Nyt pitäisi mennä ruokkimaan isot koirat, eivät kaiketi ihan namipaloilla elä nekään. Niin ja en kai minäkään.................

Aurinkoisia kevätpäiviä toivotellaan kaikille täältä savon suunnalta!