NÄIN TYHJENEE KOTIPESÄ.............

Poko ( Demians Hurmuri ) lähtötunnelmissa

Laitisen perhe Mäntsälästa ja Elmo ( Demians Hampus )

Laura Hänninen ja Jukka Koivusalo nappasivat matkaansa Lyylin ( Demians Harmonia ). Kotipaikka lapsosella sijaitsee Ristiinassa Mikkelin lähettyvillä

Viivi, Jani ja pikkuneiti Vilja Snellman ja Poko ( Demians Hurmuri ) Kuvassa myös pentueen isoäiti Bingo. Perhehän asustelee Helsingissä.

Eilen oman kotinsa löysi Mikkelistä Kiurun perheestä pieni Hevipoika ( Demians Hevel ). Kuvasta puuttuu perheen pikkuprinsessa ja vanhin pojista

Monen länderin ja leonbergerin laumaan Forstenin Kipan ja Maken luokse lähti pikkupela ( Demians Helinda), joka tästälähtien toivottavasti tottelee nimeä Hedda. Neitosen voi bongata Nummelassa, jossa se kohta kaitsee Kujeen tulevia pentuja

Pieksämäelle muutti Mervin ja Kimmon sekä isosiskonsa Milan luokse pippurinen pikkupirpana

( Demians Hermione ), jota Nemiksi kutsutaan

Savonlinnaan saatiin uusi länderikoti Kärkkäisten peerheestä Huukolle ( Demians Hardo). Perheen kissa odotteli kotona uutta tulokasta.

Parolaan matkasi Nemo ( Demians Henzo ). Mäkelän perhe lisääntyi siis yhdellä pojalla taas.

Auli Nuuttila vei Tanskasta hakemani Siruländerin seuraksi Hetatyttösen ( Demians Hedda ). Kolmikkoon saatat törmätä Imatralla, jossa auli asustelee poikansa kanssa

Tässä Kukkosen perheen tytöt Elina poikaystävänsä Tonin kanssa ja Inkeri hakemassa omiansa kahdeksanvuotiaan Veeran ( Demians Daniela ) leikkikavereiksi. Elinalla sylissään sijoitustyttöseni Iida ( Demians Hazana ) ja Inkerillä Lennypoika ( Demians Haslan )
Elina ja Toni asustelevat Helsingissä ja Inkeri Perttulassa





Kyllä tuntuu oudon hiljaiselta kotona, kun rasavillit ovat muuttaneet Pelaäippä ja isoveli Gabriel nauttivat taas saamastaan huomiosta yllinkyllin.

Seuraava projektini onkin siivota huusholli ja leikata pentujen Iitaisoäidille kesäturkki. Vanharouva onkin kieltämättä tosi pitkässä turkissa ja muistuttaa päkälammasta enemmän kuin länderiä. Ehkä luemme yhdessä Lintusen Maran kirjan " Käykö lammas parturissa" ja senjälkeen päätämme kevään lookista.

Sunnuntaina kävin reissulta palatessani katsastamassa Vilman ja kasvattini Soolon pennut Tampereen lähistöllä. Ihania viisiviikkoisia pikkupalleroita olivat. Jostain kumman syystä ei iskenyt pentukuume..................miksiköhän.

Toivotan omalle hupsunhauskalle H-pentueelleni perheineen oikein iloisia ja antoisia hetkiä.

PÄIVÄN HAUKOTUS

MINÄKÖ AI MITEN NIIN ?????

Leikittäis nyt isoveli

Äippa mie tuun mukaan

Veljekset

Mie en ainakaan kaatanut vesikuppia...............


Pelaäiti ja isoveli Gabriel, jota Annemamma mussukaksi sanoo ( mussukka oon oikeesti mie, mut luulkoon toi velipoika olevansa) ovatten nyt jostain syystä saaneet päähänsä että minun pitäisi muka muuttaa pois kotoa.

Äippä sanoo ettei hän rupea isoa pientä poikaa elättämään ja Gabriel taisi suuttua kun iskin hampaat eilisiltana sen puppusiin. Oma vikansa,mitäs nukkuu sohvalla selällään. Näyttivät ihan golfpalloilta jos minulta kysytään.

Annemammakin oli hetken poissa tolaltaan, mitäs pisti sen kaapinoven kiinni, jonka takana minä olin, siis siellä sit istuin kaapissa tovin ennenkuin äippä oli saanut sanotuksi mammalle et missä se riiviö oikein on........................

Oikeesti oon kuulemma aika ihku, niin mamma usein ainakin sanoo. Tiedä häntä, onko se ihku edes syötävää.

Vähän on käynyt hiljaiseksi tää elämä, kun sisarukset ovat jo lähteneet maailmalle. miksiköhän Annemamma sanoo et on niin ihanan rauhallista, olenhan minä yrittänyt.......................

JUU TIEDÄN TIEDÄN, ETTÄ ON JÄMÄHTÄNYT TÄMÄ BLOGIN PÄIVITYS........

Tässä veli ja sen sisko joilla oma koti vielä kaikenlaisten sattumusten
takia hakusessa.



On tämä meikeläisen bloginpito ollut ihan ala-arvoista. Mutta uskokaa tai älkää, niin aika on mennyt mukavasti yhdentoista pienen koiravauvan kanssa puuhastellessa.

Yritän päivitellä lähiaikaoina, mutta tässä tärkeimpiä. Pennut olivat Lappeenrannassa eläinlääkärillä ja kaikilla olivat terveet silmät ja kaikki muukin kunnossa.

9 pientä on lähtenyt koteihinsa ja elämä tuntuu alkaneen ihan mukavasti eteenpäin.

Niin ja mamman pikkumussu Gabrielistahan tuli siis suomen muotovalio Lahdessa. Pikkujätkä
kiittää kovasti onnitteluista ja toivottaa tsemppiä sertinmetsästykseen muille.

Malla ja Jukka toivat luonaan vierailleet Griffinit pentuja katsomaan vappuna.

NO VOIHAN................

Mitä ...........missä



Kone peijakas paloitteli edellisen jutun ihan hassusti!
Esikatselussa oli vielä ihan ok. Anteeksi ystävät ja kylänmiehet
ja tietty naisetkin.

KASVUA KEHITYSTÄ JA KONTAKTEJA

Kaikki pennut tulossa auttamaan Annemammaa siivouksessa.
Pela tulossa hillitsemään villikoita

Agilitykoulutus aloitettu. Puomilla Lyyli (kukas muukaan) ja Prinsessa.

Sidukka haluaa myös mukaan.....................

Sidukka ottaa päikkärit, puomilla kuinkas muuten...............

Isoveli Gabriel huokaisee helpotuksesta, pennut jälleen aidan takana
Huomatkaa upea pinkki sänky, joka on Mallan ja Jukan Carolinan

peruja!!!!!!

Lyyli ei väistä. Tää on mun puomini!!!

Kaksi viikkoa on vierähtänyt viimeisestä merkinnästä. Hyi minua

laiskimusta!!!

Päivät ovat kuluneet niin nopeasti ettei perässä meinaa pysyä, josko

ei pentujenkaan. Pikku vintiöt ovat ikäänkuin jokapaikassa yhtäaikaa.

Tänään meillä onkin kuusi viikkoa täynnä tätä elämän opetelua.

Kaikki on sujunut hyvin ja pennut ovat kasvaneet ja kehittyneet

huimaa vauhtia.

Hampaat ovat puhjenneet ja tottapuhuen sisarusten pureminen

minun varpaideni lisäksi on niiiiiiin hurjan hauskaa...............

Ulkoilemaan on päästy muutaman kerran, sillä uskokaa tai

älkää, niin meillä on vielä talvi täällä savossa. Lumi on aikapaljon

sulanut, mutta kovat ja koleat tuulet ovat vähentäneet ulkoilukertoja.

Muistan kuvitelleeni, miten nautin aurinkoisesta ja lämpöisestä

keväästä pentujen kanssa pihalla. No ehkä juhannuksena on jo

lämpöisempää......................

No on meillä harrastettu syömistä, nukkumista, leikkimistä ja

aloitettu agilitytreenit Vahvaselän Jukan lainaamalla puomilla

ja Ikeasta ostetulla putkella, joka tosin oli tarkoitettu kissoille,

mutta en sitä ole pennuille kertonut.

Puomi on ollutkin suosittu. Onneksi eivät sinne kaikki ole kerralla

vielä yrittäneet, vaikka harjoitusvuoroista onkin käyty pentujen

välillä keskusteluja. Vauhtia pennuilla ainakin riittää kuten

Ryti-isälläkin ja luultavasti jälkikasvulla on yhtä hauskaakin.

Vieraita on käynyt ihastelemassa pentuja, ja ne ovatkin

kiertäneet sylistä syliin. No aika ihkujahan nuo ovatkin, vaikka olen

puolueellinen omia pentujani kehumaankin. Pikkupossutkin ovat

syötävän suloisia. Lyyli varsinkin on hurmannut kävijät omalla

mainiolla persoonallaan. Tiistaina onkin tulossa viereisestä

esikoulusta tulossa lapsia pentuja leikittämään.

On jännää miten länderi-ihmiset ovat rotu-uskollisia. Muutamat

pennuista lähtevätkin koteihin, joissa on tai on jo ollut länderi. Kaksi

tytöistä lähtee saman perheen jäsenille. Heillä onkin jo yksi Pelan

8-vuotias isosisko onnellisen tietämättömänä vielä tulevista

pikkuriiviöistä.

Ensiviikon keskiviikkona matkaammekin koko revohkan kanssa

Lappeenrantaan tapaamaan eläinlääkäritätiä. Lappeenrantaan

siksi, ettei Mikkelissä ole laillistettua lekuria, joka tekisi silmä-

tutkimuksia. Pikkuiset sirutetaan ja tutkitaan samalla nenusta

hännänpäähän asti.

Niin tuosta pääsiäisestä senverran, että kävimme Lappeenrannan

näyttelyssä Gabrielin kanssa vain kuullaksemme että poika on

koomisen näköinen, Tottapuhuen taisin nyppiä sen liian

myöhään.

Tässä vielä oikein lämpöiset onnittelut sijoitustytölleni Analle,

joka ainoana sai erinomaisen ja näinollen sai sertin ja oli ROP.

Niin ja anteeksi vielä Sirun omistajalle Aulille, kun jouduit

pesemään Sirun ennen kehäänmenoa. Naistenmies Gabriel

taisi olla niin tohkeissaan. Ainakin Sirussa oli väriä hetken

aikaa enemmän.

Oli kyllä mukavaa pitkästä aikaa olla koiratapahtumassa

mukana, varsinkin kun missattiin jäppisen kanssa koko syksy

ja alkutalvi.

Pennuista vielä senverran, että jos joku hakee parasta

ystäväänsä isolla Y:llä tai reipasta kisakaveria, niin mahdollisesti

meiltä vielä ponteva pojanalku löytyisi, joten kilauta tänne

rohkeasti. Lyylejä kun ei valitettavasti kaikille riittänyt!!!

Vaan nyt kipaisen keittiöön pistämään pentujen huikopalan

valmiiksi ja vetäydymme yöpuulle käytyämme iltapisulla isojen

koirien kanssa.

PS: Meillä onkin kotona nykyään uusi sanonta " voihan Lyyli "

1. .

KASVUA, KEHITYSTÄ JA KONTAKTEJA

VIIKON VERRAN VANHEMPIA

Lyyli

Pela ja muutama nälkäinen lapsukainen

Maailmanmenoa ihmetellen

Mepä ollaankin just herätty

Äiti minulla on nälkä

Ensimmäinen jauheliha-ateria syötiin mallikkaasti



Näin se viikko kului taas eteenpäin ja pennut täyttivät eilen neljä viikkoa.

Tällä viikolla olikin paljon uutta opeteltavaa. Ensimmäiset kiinteät ateriat maistuivat hyvin pienille. Aloitimme vellillä ja puurolla, joista pennut eivät paljoa perustaneet. Siirryimme siis jauhelihaan, joka kostutetaan emonmaitovastikkeella tai Muksuvelleillä ja - puuroilla. Pentunappuloita menee mukavasti aamulla pehmeäksi turvotettuina nälkäisiin suihin.Eipä ole mammalle jäänyt paljoakaan lautaselta nuolemista, niin tarkkaan pennut ruoan syövät. Tänään opeteltiin piimänjuontia, joka ainakin pentujen mielestä oli hauskaa hommaa. Onneksi se oli Lyyli, pennuista vaalein, joka istui piimäkippoon. Raejuusto teki myös hyvin kauppansa.

Hiukan eilen kauppahallissa kummasteltiin kun sanoin ottavani neljä kiloa paistinjauhelihaa, josko sillä viikonlopun yli selviäisi. No halliin huomenna jälleen.................................

Pennut muuttivat makuuhuoneesta keskelle olohuonetta ottaen mukaansa pentulaatikon, jonka jatkoksi rakennettiin mukavankokoinen tarha . Tarhan saikin tosi näpsäkästi ja edullisesti tehtyä lehtikompostorin kehikoista ( säästyi noin 120 euroa ) Siellä on turvallista olla kun ovat ilman valvontaa. Toki rohkeimmat ovat jo seikkailleet vapaasti muuallakin asunnossa ja ainakin jääkapin löytäneet.

Suurin osa ajasta menee vielä nukkumiseen, mutta syömisen jälkeen on kiva riehua jo sisarusten kanssa. Lyyli ainakin on perinyt isältään ja isoisältään monta eri jutustelutyyliä.

Pehmolelut ja pallot saavat jo kovaa kyytiä ja piippalelut ovat tosi kiinnostavia, varsinkin possu. Toisten sisarusten nenät, tassut ja korvat ovat kuitenkin kaikkein mukavinta riepoteltavaa. Onneksi ei ole niitä hampaita vielä.

Meikeläinenkin on jo jättänyt pulloruokinnan vähemmälle. Iltamaito kuitenkin vielä on annettu jälkkäriksi ennen nukkumaanmenoa sekä tietty iltapäiväpullo tai oikeastaan useampikin sellainen.

Nyt aikaa viekin pyykinpesukoneen täyttö ja tyhjennys. Kolmesta jopa viiteen koneellista pyörähtää pyykkiä vuorokaudessa. Onnneksi noita karvoja ja peittoja ym. on reilunpuoleisesti vuosien varrella tullut kerättyä. Toki saatan vaihtaa liian usein kuivia karvoja, mutta onneksi tätä ei kestä loppuikää ja onhan se kivaa että lapsilla on kuivaa ja lämmintä. On se uskomatonta miten paljon pentusten peräpää tuottaa pissua vaikka ovatkin noin pieniä. Muut kotityöt jäävätkin hamaan tulevaisuuteen. Sitä tulee vain istuttua pentuja katselemassa ja niitä pusuteltua.

Pelamamma on päässyt jo ulkoilemaan kunnolla Gabrielin kanssa ja kyllä sitä menoa ihan mielellään katsoo. Aamuisin kun hanki vielä kestää ( siis meillä savossahan on vielä talvi ja lunta ihan reippaasti ), äiti ja poika ottavat kunnolla spurtteja. Gabrielista on tosi hauskaa juosta Pela kiinni ja kaataa äippä mukkelismakkelis hankeen. Toissapäivänä taisi mennä neljäkin kierrosta kerien ympäri äitiliini.

Nyt on viikonlopun aikana käynyt pentuihin tutustumassa monia ihmisiä. Tosi ylpeä olen edelleenkin, siitä miten kiltisti aikuiset koirat ovat käyttäytyneet ja miten hyvin Pela antaa pentuja katsella ja syliin ottaa. Tänään olisi Gabriel saanut uuden kodin kun se vei erään vierailijan sydämen, mutta eihän mussukka Annemamman luota lähde. Hymy ja pärskintä ovat olleet pojalla herkässä, kun sitä on rapsuttu korvan takaa.

Nyt pitäisi mennä ruokkimaan isot koirat, eivät kaiketi ihan namipaloilla elä nekään. Niin ja en kai minäkään.................

Aurinkoisia kevätpäiviä toivotellaan kaikille täältä savon suunnalta!

NÄIN SE AIKA KULKEE.................

Uni yllättää

Arvoitus olenko taas raskaana vai onko Annemamma tuputtanut ruo-

kaa?????????????????

Mervi Sidukan syöttöpuuhissa

Lyyli päivätorkuilla masu pulleana

Tänään juhlistimme pentujen synttäreitä. Kolme viikkoa täynnä!!!!!!!!!!!!

Viikko mennyt taas kuin siivillä pienten elämää seuratessa.

Laatikon ulkopuoleinen elämä on kovasti alkanut kiinnostamaan lapsosia. Selkeästi isältä perittyjä agilitytaitoja on kokeiltu monin eri menetelmin. Lopputulos on sama tavalla kuin tavalla. Suuri on maailma pesästä katsottuna.

Tänään olikin upea menu tiedossa noin synttäreiden kunniaksi. Alkupaloina matolääke joka mukisematta meni masuun asti. pääruokana kauravelli, jota kuluikin melkoinen määrä ja joka heti hienosti syötiin kiposta harvinaisen siististi. Illalla kun rupeaa huikoomaan , niin onkin tarjolla tuoretta paistinjauhelijaa. Pitänee kohta hommata pari sääriluuta purtavaksi, niin ovat reippaita pikkuisia.

Tuukkasen Mervi kävi tiistaina tutustumassa pesueeseen ja autteli syöttöhommissa niin hyvin, että Lyylinkin paino seuraavana päivänä oli noussut hurjat 90 grammaa muista puhumattakaan. Taisi Lyylineiti sulattaa Mervin sydämen noinniinkuin muutenkin. Piti tarkistaa että kaikki pennut olivat tallessa kun mervi malttoi kotiin lähteä.

Tänään piipahtivat Jukka ja Malla sekä Helsingistä Viivi pikkuneiti Viljan kanssa, joka tottuneesti nosteli pentuja syliinsä.

Etukäteen jännitin, miten Pelamamma Viivin ja Viljan vastaanottaa, mutta kaikki meni kivasti ja olin ihan ylpeä niin mammasta kuin pojastaan Gabrielista. Ensi viikolla alkaakin käymään vieraampaa porukkaa lapsia katsastamassa.

Nyt lähden kokeilemaan mitä mieltä ollaan jauhelihasta.........................................

AVOIMIN SILMIN KATSOTAAN MAAILMAA

Tänään täyttävät Pelan ja Rytin lapsukaiset kaksi viikkoa.

Kuinka paljon tapahtuukaan asioita pienen länderilapsen elämässä toisella viikolla.

Pennut ovat kasvaneet kovasti ja paino noussut kaikilla tosi huimasti. Todella reipasta porukkaa pyörii pitkin pentulaatikkoa ja jo hiukan ulkopuolellakin. Vaalea tyttö on sitä mieltä, että haluaa nähdä enemmän ja onkin pari kertaa tullut laatikosta reunan yli.

Äidin ruoka, jonka mamma nauttii vielä välillä pesässään herättää pennuissa kiinnostusta. Mustat nökönenät tunnustelevat hajua hetken ja sitten suunnistetaan horjuen, mutta päättäväisesti norkoilemaan, josko äidiltä jotain putoaisi. Toistaiseksi Pelaäiti on itse syönyt kaiken antaen pentusten tyytä maitoonsa ja emonmaitovastikkeeseen, jota meikeläinen vielä pullosta pienille antaa emoa hiukan säästääkseen. Ehkäpä ensi viikolla tulee hiukan muutosta ruokavalioon kun aletaan kokeilemaan ihan oikeita pöperöitä.

Tämän viikon parhaita tapahtumia on ollut pentujen silmien avautuminen. Taitaa olla Ryti-isältä ja isoisä Aickolta peritty tummat nappisilmät kaikilla . Pikkupoika, joka ei enää ole niin pikkuinen, avasi jo keskiviikkona silmänsä, ottaen varaslähtöä sisaruksiinsa. Eilen olivatkin jo kaikkien silmät auki.

Malla ja Jukka kävivät pentuja ja miniäänsä Pelaa katsomassa eilen, juu ja tietty mamman Gabrielmussukkaa myös. Aika kului kuten minullakin pentulaatikon vieressä istuen ja pikkuisia katsellen. Aina on sama juttu kun on jossakin pentuja, niitä ei millään malttaisi jättää vaan voisi istua tuntitolkulla katsomassa ja nuuskuttelemassa vauveleita.

Naapurit, jotka ulkoiluttivat koiriani alkutalvesta jalkani ollessa paketissa, ovat kivasti ottaneet Gabrielin lenkeillensä mukaan. Nuoriherra onkin ollut hiukan turhautunut sisällä olemiseen vaikka onkin leikitty ja pelattu kaikenlaista.

Gabrielilla olikin talviturkin poisheitto ohjelmassa viikolla. Hämmästyin kuinka söpö pikkujätkä olikaan nyppimisen jälkeen ja kuinka ruskea väri taas hienosti syveni. Tosin harmittaa hiukan kun jäppinen ei enää näytä ilveksenpennun ja oskukoiran sekoitukselta. Kaipa se on minunkin jo myönnettävä ettei se ole enää pentu vaan iiiisoooo nuoriherra.

Nyt pitänee lähteä panemaan toinen koneellinen pestyjä karvoja ja peittoja tältä päivältä kuivumaan, jotta pennuille taas löytyy puhdasta alle, päälle ja sinne sun tänne. Seuraava homma onkin jo tutuksi tullut maitopullon lämmitys.

Mukavaa viikonlopunjatkoa kaikille täältä lastentarhasta

PENNUT VIIKONIKÄISIÄ

Nopeasti on aika vierähtänyt ja tänään täyttävät pienet Pelan ja Rytin lapsoset jo viikon verran.

Äiti ja pennut voivat hyvin.

Pennut ovat reippaita ja painot ovat nousseet tosi mukavasti. Pela on erittäin hyvä äiti kuten viimeksikin ja hoitaa lapsoset mallikkaasti.

Kovasti seikkaillaan jo pentulaatikkoa tutkimassa. Tänään pentuja ihmetytti ja kiinnostutti talouspaperinpalanen,sitä tutkittiin nenät tuhisten. Äidin päällä on myös ollut kiva kiipeillä. Pennuista pienempänä syntynyt poika ja suurimpana syntynyt tyttö kävivät myös tutkimassa äidin ruokakuppia ollen sitä mieltä, että eikun jauhelihat kehiin ja masuun jo nyt.

Pentukyselyjä on tullut mukavasti ja tuntuu siltä, että kaikki löytävät kivan oman perheen itselleen.

Meikeläinenkin sai viime yönä nukuttua yhteensä noin neljä tuntia. Olen antanut lisäruokaa kolmen tunnin välein nyt muutaman vuorokauden ajan. Alussahan pennut saivat tuttipulloa kahden tunnin välein.

Pennuissa on jo selkeästi ihan omia persoonia. Jokaisessa huomaa jo omia tapoja ja piirteitä.

Vaan lähdempä tässä maidon lämmitykseen.

Niin meinasipa unohtua onnitella kaikkia tänään Tampereella kivasti menestyneitä koiria.

Viikonlopun jatkoa vain kaikille tasapuolisesti.

VOI HERTTILEIJAA SENTÄÄN!!!!!!!!!!!!

Piti tekemäni tosi hieno juttu synnytyksestä vaan miten kävikään.

Otsikko ja kuvat ovat alimaisena. Tekstin kirjoitettuani hiiri lakkasi liikkumasta ja onnistuin kadottamaan koko tekstin. Muutaman puhelun jälkeen päädyin sulkemaan tietsikan silläkin uhalla, että koko teksti olisi häipynyt taivaan tuuliin. No teksti onneksi löytyi, mutta kirjoitusvirheitä en enää saanutkaan poistettua. Anteeksi ystävät ja kylänmiehet, mutta tulos on surkea. Yrittäkää kuitenkin tai sitten ei..................

Vihdoin ja viimein on meikeläinen saanut nukuttua jonkinverran synnytyksen ja ensimmäisten vuorokausien jälkeen.
Perjantaina tätä bloginpitoa aloitellessani kerroinkin, että Pela on aloittanut vauvantekoa. Muutaman tunnin heikon puhinan jälkeen mamma rauhoittui. Iltapäivällä käytiin hiukan tassuttelemassa ulkona. Illan Pela nukkui kainalossani katsoessani televisiota. Tyttö olikin niin rauhallinen, että ehdin jo miettiä oliko puhkuminen ollutkin jotain muuta.................

Kellon ollessa 22.30 tuli ensimmäinen pieni supistus, joten siirryimme makkarin puolelle. Hetken keskusteltuamme siitä synnytämmekö minun sängyssäni vai tarkoitukseen varatussa pentulaatikossa, siirtyi Pela laatikkoon.

Tästä sitten alkoikin melkoinen haipakka kuten täällä savossa sanotaan

Ensimmäinen pentu ilmestyi maailmaan klo 23.31. Pentu oli poika
ja näytti tosi tummalta etten sanoisi melkein mustalta. Tänään jo kuitenkin koko pää ja kroppakin antavat aavistusta tulevasta tummanruskeasta väristä. Pentu oli pirteä ja suunnistikin samantein maitopaariin vain todetakseen sen olevan vielä suljettu.

Hädintuskin sain lähetettyä Mallalle ja Jukalle tekstarin ekasta pennusta, kun jo seuraava teki tuloaan.
Seuraava pentu, joka oli sievä tyttönen sai syntymäajakseen 23.35. Mukavasti kuvioitunut ja nätti tyttö.

Kolmas pentu, joka taasen oli poika ei myöskään aikallut syntymäänsä, vaan tulla tupsahti klo 23.46. Tämä pentu on jo saanut työnimen apila, koska sen toisessa on onnea tuova neliapilan kuva aivan selvästi.

Pentu numero neljä piti myös kiirettä tullessaan. Syntymäaika oli 23.53. Söpö kauniinruskea pieni poika tupsahti melkein varkain maailmaan.

Viidenneksi ehti porukan vaalein pentu, kaunis tyttönen. Syntymäajaksi kirjattiin neitoselle 0,04.

Kuten huomaatte niin pennut pitivät melkoista tahtia, eikä siinä oikein ehtinyt kuin ihmetellä.

Viiden pennun syntymää tiiviisti pentulaatikon sisäpuolella seurannut ja istunut isoveli Gabriel sai hommasta tarpeekseen ja lähti sängyn päälle jatkamaan tarkastelua. Välillä nuoriherra heitteli Pelaa ja minua jos minkälaisella pehmolelulla..........................että sellaista avustamista.

Nyt seurasikin ohjelmassa pieni tauko, joka jo tottapuhuen olikin tarpeen ainakin minulle. Alkoivat paikat olemaan hiukan puutuneita. Mallalle olinkin viestitellyt tapahtumista.

Nyt kokeilin, joko maitobaarin ovet olis avattu, vaan eipä olleet. Ovella kolkutteli viiden nälkäisen pikkuländerin joukko. Tässä kohtaa olinkin vielä ihan rauhallinen. Kyllä se maito sieltä alkaa....................

Juttelin taas Mallan kanssa ja sanoin ettei mamman masu ole mielestäni juurikaan pienentynyt. Rupesimme yhdessä tuumin arvuuttelemaan montako vielä ilmestyy lapsosia.
Ultrassahan lääkäri oli laskenut varmasti viisi pentua. Itse laskin varmasti 7 mahdollisesti 8.

No vapaahetkethän tunnetusti kuluvat nopeasti. Kellon ollessa 2.30, syntyi söpö poika.

Pojalla päästiin taas jatkamaan kun seuraava pikkuinen tuli klo 2.43. Hänellä onkin aivan selvä C -kirjain selässään, joten kutsun häntä ceeksi.

Kahdeksas lapsukainen olikin vuorostaan tyttö, jolle kirjattiin syntymäajaksi 2.55. Vauhtiin oltiin taas päästy. Tälle tytölle laitoinkin merkinnän paperiin " tosi nätti ", vaikka kaikkihan nämä tietty nättejä ovat olleet tähän mennessä. Ainahan pennut ovat söpöjä ja suloisia, ovat sitten väriltään mitä tahansa. Tälläkin pennulla on jo työnimi, mutta se onkin vielä vain Pelaäidin ja minun käytössäni.

Seuraavaksi tulikin pikkupoika maailmaan.
Muista pennuista jonkinverran pienempi kirjasi syntymäajan 4.05. Tällä pikkuisella oli painoa vain 140g, mutta tänään se on jo ottanut kaksi muuta pentua kiinni painon suhteen. Pikkupoika on erittäin tomera ja ponteva. Tänään se seikkaili pentulaatikossa ja kiipeili äitinsä päällä. Syntymisen jälkeen olin pojasta hiukan huolissani, mutta kaikki on ainakin tähän asti sujunut tosi hyvin.

Täysi kympin tyttö putkahti maailmaan klo 5.18. Tämä olikin ainoa pentu, jolla oli kannukset. Onneksi ne olivat pienet ja ne sai napsastua eilen mukavasti pois. Tyttö kyllä pyristeli vastaan niin paljon, että odotin kunnes Mallla ja Jukka eilen tulivat. Jukka piteli pentua minun leikatessani kannukset.

Viimeinen vaan ei vähäisin pentu syntyi klo5.34. Tyttönen oli porukan suurin pentu, joka painoikin 255g. Tämä neitonen muistuttaa suuresti Pelaäitiään ulkonäön suhteen.

Ei ihan saatu tusinaa täyteen, eikä synnytetty kansainvälisenä naistenpäivänä kuten Petunian kanssa olimme suunnitelleet.
Minulle olisi vähempikin pentumäärä riittänyt, koska äipällä on vain 8 nisää.

Vaan miten kävi maitobaarin.....................Ovet olivat edelleen kiinni. Siinä vaiheessa kun pentuja oli kahdeksan, soitin Ekulle ja pyysin häntä apuun . Malla tuli hätiin viimeisen pennun jo synnyttyä. Ei ollut vielä hanat auenneet maitotynnyristä , vaan käsissä oli yksitoista hyvin hyvin nälkäistä länderilasta. Tuttipullot esiin ja vastiketta antamaan. Me Mallan kanssa syötimme ja Ekku valmisti keinomaitoa koko ajan lisää. Pelamamma ihmetteli tilannetta mutta rauhoittui kun pennutkin rauhoittuivat. Pikkuhiljaa alkoi maitoa tulemaan, ja illalla tulikin jo kaikista nisistä. Kaksi ensimmäistä vuorokautta annoin lisäruokintaa jatkuvasti kahden tunnin välein. Oikeastaan ensimmäisestä viimeiseen päästyäni sainkin aloittaa alusta.Nyt on hienoa kun Pela syöttää katraansa jo ihan itse. Jokainen pentu kuitenkin saa lisäruokaa jatkuvasti.

Kaikki pennut ovat reippaita ja painot ovat mukavasti nousseet. Syntymäpainotkin olivat ihan hyviä tuota pikkupoikaa lukuunottamatta. Sitä vain on tottunut niin isoihin pentuihin aikaisemmin, mutta tyytyväinen olen näinkin.

Päivärytmi onkin jo muodostunut. Aamulla isot koirat saavat sapuskan ja käyvät pihalla. Sitten tyhjennän pentulaatikon petivaatteista ja pennuista. Pestyäni laatikon, lataan sinne takaisin kaksi kerrosta retkipatjoja, paksun täkin sekä paksun karvan sekä vielä ohuemman karvan siihen päälle. Seuraavaksi käykin Pela suihkussa pyllynpesulla. Tosin vuotoa on erittäin niukasti, kiitos helpon synnytyksen. Neljättä kertaa käytin myös vadelmanlehtipillereitä juoksun alusta synnytykseen asti ja olen vakuuttunut niiden tehosta synnytyksien helpottamisiin ja vähempään vuotoon synnytyksen jälkeen. Onneksi tällä kertaa ei pentujen isä syönyt kyseisiä pillereitä. Kuinkahan monta pentua olisikaanaan tullut jos............................. Pillerit kun kuulemma vahvistavat myös siittiöitä.
Nytkin olisi Jukka saanut jättää hanskat naulaan. Olisi pitänyt tyytyä vain yhten astutuskertaan.

Pela on todennut huonepalvelun toimivan ja maltillisesti odottaa kun kannan sille ruokaa pitkin päivää pesään. Tällä kertaa pikkuäippä söikin suht hyvin odotusajan ja synnytyksen jälkeen onkin kunnon nälkä ollut jatkuvasti. No mitä ei tekisi,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,Päivällä käydään pikku tassuttelulla. Sattuneista syistä Pelalla on kiire kotiinpäin. Eilen se oli suorastaan huvittavan näköinen, kun en ehtinyt ottaa villapaitaa pois ulkoa tullessa, vaan mamma yritti imettää pentuja sininen neulepusero päällä.

Lukematon määrä syöttökertoja minulla edelleen vuorokaudessa vielä on. Annan kaikille pennuille vielä lisämaitoa, jotta Pela pääsee hiukan helpommalla ja että painot saadaan jatkossakin nousemaan.
Kaikki on kuitenkin vaivan arvoista kun katselee pikkuisia palleroita pulleine masuineen tuhisevan äitinsä kainalossa.

Äiti itse voi mainiosti ja hyppelee varsinkin ulkona yhtä riehakkaasti kuin ennenkin. Ei uskoisi että on juuri 11 pentua pölläyttänyt maailaman menoa katsomaan.
Muutaman viikon saavat pennut olla rauhassa ennenkuin alkavat ihmisiä tapaamaan.

Toivoakseni kaikki löytävät rakastavan kodin itselleen

Gabriel on saanut tutustua pikkusisaruksiinsa kiitettävästi.

Aika näyttää mitä pienistä tulee. Ikimuistoisia hetkiä varmasti tulee monta kertaa ennenkuin tämä katras on maailmalla!!!!!!!!!!!!!!!

TÄSTÄ LÄHDETTIIN JA TÄHÄN PÄÄDYTTIIN!

PIKKUISILLA IKÄÄ 3VRK

PELA PETAA JA AVUSTAJAKOIRA GABRIEL ANTAA NEUVOJA

PENTU 11 TYTTÖ

PENTU 10 TYTTÖ

PENTU 9 POIKA

PENTU NO 8 TYTTÖ

PENTU NO 7 POIKA

PENTU NO 6 POIKA

PENTU NO 5 TYTTÖ

PENTU NO 4 POIKA

PIKAISET YKSITTÄISKUVAT LAPSUKAISISTA

PENTU NO 3 POIKA

PENTU NO 2 TYTTÖ

PENTU NO 1 POIKA

Yleisön pyynnöstä nämä kuvat pikkuisista. Ovat huonolaatuisia, koska kameran säätö on jotenkin pielessä, mutta jotain osviittaa ulkonäöstä saapi kenties. Sepustus synnytyksestä yritetään saada aikaiseksi huomenna.